[vastaus aiempaan viestiin]
| Kirjoittaja: | Jukka Ranta |
|---|---|
| Sähköposti: | jukka.ranta'at'eela.fi |
| Päiväys: | 11.12.2002 17:06 |
Kiitos Sepolle vastauksesta. TV-ohjelmalla, vaikkakin huonolla, on ainakin ollut se hyvä vaikutus että tämäkin keskustelu on syntynyt. Liian vähän nämä asiat ovat millään foorumilla esillä. Olisi hauska jos ohjelman tekijätkin osallistuisivat keskusteluun. Saisimme ehkä raadollisen selityksen aikapulasta ja resursseista. >ulkaltaisin väittää, että Survolle ominaiset käyttötavat suovat juuri >opetustilanteissa etuja, joita ei "monesta softasta" löydy, ja samalla > >on mahdollista välttää tuota onnetonta tilannetta, jossa vain "kone >laskee ja analysoi jotakin". Kyllä, mutta softan käyttäminen opetuksessa vaatii mielestäni vielä suurempaa ammattitaitoa kuin pelkän aineen sisällön hallinta sinänsä. Jos jotain tietokoneohjelmia haluttaisiin laajasti esim. lukioiden käyttöön paremman tilastotieteellisen opetuksen toivossa, ei ole mitenkään selvää että lopputulos olisi parempi vaikka softa olisi asiantuntijoiden käyttämänä heidän mielestään paras. Harva koulu saisi käyttöönsä sellaisia eksperttejä jotka saisivat softasta kaiken hyödyn irti ja osaisivat välittää sen (+ asiasisällön) vielä oppilaillekin. Ensin pitäisi löytää edes tarvittava määrä opettajia jotka hallitsisivat monipuolisesti itse tilastotieteen asiasisällön, softan nerokkaasta hyödyntämisestä puhumattakaan. Lisäksi yhden softan sijasta pitäisi esitellä edes muutamaa vaihtoehtoa, ettei käy yhtä onnettomasti kuin sen asian suhteen että suurelle ihmisjoukolle tietokone on sama asia kuin Windows-käyttöjärjestelmä ja sen mukana tulleet pakolliset rituaalit (ja bugit). Tilastolliset menetelmäthän ovat jo "vaarallisen" monille soveltajille sarja kryptisiä atk-rituaaleja p-arvoineen - syistä joita he eivät edes ymmärrä. Tilastotieteen opettaminen omana aineenaan kansalaistaitona olisi hyvä idea, mutta siinä tapauksessa opetuksen pitäisi sisältää tietoa laajasti koko empiirisen päättelyn kentästä, mukaan lukien Bayes-menetelmät, ja jotain tietoa luonnontieteellisistä malleista vaikkapa Galileosta, Kepleristä ja Newtonista lähtien. Jos leikitään ajatuksella uudesta lukio-oppiaineesta, niin mielestäni herrat Fisher, Neyman ja Pearson kaipaavat seuraansa myös muita herroja. Ajatus frekventistisestä tilastotieteestä kansalaistaitoaineena tuntuu kovin kapealta. Mukaan voisi ottaa jonkin verran tieteen filosofiaa jossa pohdittaisiin mitä oikein tarkoitetaan empiirisellä tutkimuksella. Noh, yksi hyvä kirjakin tästä on (varmasti löytyy muitakin): Barry Gower: Scientific Method, an historical and philosophical introduction. Routledge. 1997. >Saatan olla väärässä, mutta olen ymmärtänyt kyllä tilanteen yksin- >kertaisesti niin, että esim. noin 5 prosentille halutaan antaa >laudatur >ja pisteraja valitaan tulospisteiden empiirisen jakauman perusteella >siten, että tuo ehto täyttyy. Käytännössä katkaisukohta varmaankin >yritetään määrätä niin, että mahdollisimman harvan pisteet jäävät >"pistettä vaille laudaturiin". >Jos näin on, tämä esimerkki ei anna suurempaa aihetta mihinkään >hienosyisempään tilastolliseen päättelyyn. Näin se taitaa mennä. Mutta esimerkki sisälsi sen lausumattoman oletuksen että tulokset määrätään suhteessa toisiin kokelaisiin samana vuonna. Tällöin voidaan valita 5% parhaasta päästä ja antaa heille Laudatur. Eikä tähän tarvita mitään mallia tai analyysia. Mutta yhtä hyvin voidaan kysyä miten pisterajat pitäisi määrätä *ennalta* siten että odotettavissa olisi Laudatur noin 5%:lle kokelaista. Tämä vaatii jo jonkinlaisen mallin jolla hyödynnetään aiempien kokeiden tulokset siten että malli pystyisi niiden perusteella parhaalla mahdollisella tavalla ennustamaan tulevaa. Lisäksi: koetehtävät ilmeisesti pyritään laatimaan saman tasoisiksi joka vuosi, joten pistemäärien erot saattavat kuvata todellista tasoeroa eri ikäluokkien välillä. Tällöin eri vuonna saadut laudaturit eivät ole saman arvoisia jos ne myönnetään aina suhteessa kulloiseenkin kokelasjoukkoon. Ja vielä voisi kysyä sitäkin että miksei tietyn tehtävämäärän osaaminen oikeuttaisi Laudaturiin siitä riippumatta miten hyvin muut ovat samalla kerralla, tai aiempina vuosina, osanneet. Esimerkki tarjoaisi siis oivan tilaisuuden keskustella (1) erilaisista mittaamisen tavoista, ja (2) empiirisen mallin käyttämisestä tulevien tulosten ennustamisessa, (3) tilastollisesta päättelystä saadun uuden datan perusteella, ja (4) satunnaisuudesta ylipäätään, eli siitä mikä oletetaan satunnaiseksi ja mikä ei, mikä tunnetuksi ja mikä tuntemattomaksi - ja minkä takia. Kohtiin 1-4 voi mainiosti liittää sekä frekventistisen että Bayesläisen näkökulman rinnakkain. Jukka Ranta, EELA & RNI
| Vastaukset: |
|---|
Survo-keskustelupalstan (2001-2013) viestit arkistoitiin aika ajoin sukrolla, joka automaattisesti rakensi viesteistä (yli 1600 kpl) HTML-muotoisen sivukokonaisuuden. Vuoden 2013 alusta Survo-keskustelua on jatkettu entistäkin aktiivisemmin osoitteessa forum.survo.fi. Tervetuloa mukaan!